TIENI KALEVALAISEKSI JÄSENKORJAAJAKSI

TIENI KALEVALAISEKSI JÄSENKORJAAJAKSI

Lapsuus      ( juuret)

Lapsuus maalla villinä ja vapaana luonnon keskellä. Äidin ja mummon kanssa metsäretkillä, marjassa ja heiltä  opittu arvostus luontoa ja sen antimia kohtaan. Tutuiksi tulivat letitettävät tuoksuheinät, syötävät suolaheinät ja piharatamot laastareina. Elämää rytmitti vuodenaikojen luonnollinen kierto.

Oppivuodet     (runko)

Nuorena aikuisena  kasvatustieteen sekä sosiaali- ja terveysalan opintoja. Elämänkokemus karttui erilaisissa ihmisläheisissä työpaikoissa. Yrittäjäopinnot viitoittivat tietä kohti itsenäisempää työtä. Perinteisellä Mestari-kisälli- menetelmän opinnoilla kouluttauduin jäsenkorjaajaksi  useiden erilaisten taitajien johdolla. Myös elämä kolmen pojan äitinä on tuonut syvyyttä asioihin.

Nykyisyys      ( latvus)

Tänä päivänä teen itsenäistä työtä jossa voin hyödyntää koko elämäni varrella oppimaaani sekä kirjaviisautta että kokemusperäistä tietoa. Jokainen asiakas on uusi opettaja. Ymmärrys  syy-seuraussuhteista ( esim.terveys ja elinympäristö) sekä kyky hahmottaa yksityiskohdista suurempiin kokonaisuuksiin ( esim. kehon kokonaisvaltaisuus) ovat syventyneet näinä vuosina huomattavasti.

Kiteytettynä luonnonläheinen elämä lapsuudessa on siivittänyt minua tielläni kohti perinteistä, luonnonmukaista ja ihmisläheistä ammattia. Voi myös sanoa, että minä en löytänyt jäsenkorjausta vaan jäsenkorjaus löysi minut, kun aika oli kypsä.

Kun juuret, rungon ja latvuksen yhdistää, niistä syntyy puu. Mitä vanhempi puu sitä tuuheampi latvus. Mitä syvemmällä juuret sitä vankempi perusta. Mitä paksumpi runko sitä enemmän kokemusta.

terveisin Paula